Rehellinen palaute ei riko psykologista turvallisuutta, mutta huono vastaanottaminen tekee sen heti.

Minulle on jäänyt yksi valmennus erityisen kirkkaana mieleen. Seisoin valmennustilan edessä, katsoin valmennettavaa tiimiä ja tunsin sen tutun jännitteen ilmassa. Sen, joka syntyy silloin, kun jokainen tietää, mitä pitäisi sanoa… mutta kukaan ei uskalla aloittaa.

Lopulta eräs tiimin jäsen huokaisi syvään ja sanoi ääneen sen, mikä oli roikkunut ilmassa viikkoja. Se ei ollut minusta edes tyly kommentti, vain totta. Silti koko tiimi meni varpailleen. Näin välittömästi, miten katseet kääntyivät vaivihkaa yhteen henkilöön. Kaikki odottivat samaa asiaa: Miten hän reagoi? Mitä hän sanoo?

Se on hetki, jonka tunnistan satojen valmennusten jälkeen selkärangasta. Hetki, joka määrittää koko tiimin kulttuurin suunnan. Sitä ei ratkaise se, mitä sanotaan, vaan se, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Ja aivan liian usein näen saman kaavan: puolustus nousee. Selittely alkaa ja ilme kiristyy. Ja seuraavaksi koko huone hiljenee uudestaan, tällä kertaa hieman syvemmin ja jopa pidemmäksi aikaa.

Se on hetki, jolloin psykologinen turvallisuus murtuu. Ei huutamisesta, ei suoruudesta, vaan pienestä defenssistä, jota kukaan ei uskalla nimetä.

Olen näiden reilun parin vuosikymmenen aikana oppinut valmentajana yhden kiistattoman asian: palautteen antaminen ei ole suomalaisissa organisaatioissa ongelma, vastaanottaminen sen sijaan on.

Ihmiset haluavat puhua totta. He haluavat kehittyä ja kehittää. He haluavat auttaa toisiaan onnistumaan työssään.

Mutta he eivät uskalla, jos rehellinen kommentti saa jonkun laittamaan välittömästi suojat päälle.

Ja päinvastoin: ne hetket, jolloin joku ottaa palautteen hyvin: hengittää syvään, kuuntelee rauhassa ja sanoo aidosti “kiitos arvokkaasta palautteesta” muuttavat koko ilmapiirin. Huoneeseen tulee kepeyttä ja tilaa hengittää. Tulee myös turvallisuutta. Sellainen tunne, että täällä voi ja saa oikeasti puhua.

Ne hetket ovat valmentajana minulle aina pieniä voittoja. Siinä näkyy kulttuuri, joka on matkalla eteenpäin, ei taaksepäin.

Siksi sanon tämän täysin sydämestäni: suoruus ei riko psykologista turvallisuutta. Mutta heikko palautteen vastaanottaminen tekee sen sekunnissa.

Kun palautteen vastaanottamisen taito kasvaa, muuttuu kaikki.

Palaute lakkaa olemasta hyökkäys. Se alkaa olla luottamuksen ele.

Se on merkki siitä, että välitämme toisistamme tarpeeksi sanoaksemme arvostavasti totuuden.

Se on kulttuuria, jota kohti minä pyrin joka päivä osallistujia valmentamaan.

Neljä vinkkiä palautteen vastaanottamiselle

1. Kuuntele palaute rauhassa loppuun: älä kiirehdi puolustautumaan.
2. Kysy, jos joku jää palautteessa hämäräksi: usein palautteen ydin löytyy pienestä tarkennuksesta.
3. Hengähdä ennen kuin reagoit: siirrä tunne ensin sivuun, sitten vasta sisältö esiin.
4. Kiitä palautteesta ja nappaa kiinni oleellisesta, siitä mikä oikeasti auttaa sinua kasvamaan ja kehittymään: kaikkea ei tarvitse toteuttaa, mutta jokin oivallus löytyy palautteesta aina.

Sari Tuura

Sarilla on yli 20 vuoden kokemusta valmentamisesta, osaamisen kehittämisestä sekä konsultoinnista. Hän on aito liiketoiminnan kehittäjä ja tekee sen ihmisten ja heidän osaamisensa kautta. Sari omaa laajan kokemuksen lukuisista eri organisaatiomalleista, johtajuuden ja osaamisen kehittämisestä sekä muotoilusta.​

Saria motivoivat ihmisten potentiaalin kasvattaminen ja vahvistaminen kunkin organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi.​